Otetaan lähtökohdaksi pentu tai aikuinen koira, jonka turkkia lähdetään vasta kasvattamaan näyttelymittaan. Kuten olen jo aiemmin kertonut, ei ole sinänsä eroa onko koira näyttelyturkissa vai lyhyessä lemmikkiturkissa, koiran turkki pitää hoitaa yhtä lailla. Villakoiran pitkä näyttelyturkki vaatii keskimääräistä enemmän työtä pysyäkseen kunnossa. Siksi on tärkeää jo alussa hoitaa/hoidattaa turkkia säännöllisesti päästäkseen optimaaliseen tulokseen. Tämä tarkoittaa myös säännöllistä, koko koiran trimmaamista 4-6 viikon välein. Näin karva ei pääse liian pitkäksi ja kauhtumaan. Myös turkin väri alkaa kehittyä ja kirkastua nopeammin. Tätä olen seurannut nyt useamman harmaan nuoren yksilön kohdalla.

Villakoiran turkki on nimensä mukaisesti villaa. Tällainen turkki takkuuntuu erityisesti nuorella koiralla, kun turkki vaihtuu pentukarvasta aikuisen karvaan. Tämä vaihe on kaikkein työläin ja erityisesti, jos turkki pidetään pitkässä näyttelyturkissa, leijonaleikkauksessa. Villainen turkki on myös herkkä katkeamaan, jos panta hankaa ja pyörii niskassa tai turkkia harjataan väärillä välineillä tai liian kovakouraisesti. Minun ohjeeni näihin on niputtaa pitkä pää- ja niskaturkki kiinni repimättömillä lateksilenksuilla (mitkä poistetaan leikkaamalla saksilla), jolloin niskaan saadaan pannalle paikka.

No sitten se panta. Meillä on käytetty nahkapantoja tai shoftshell-pantoja (esim. Kusse&Kutta).

Harjaaminen, taitolaji. Turkkia ei siis saa harjata liian kovakouraisesti. Tämä tarkoittaa pitkien pää-, niska-, selkä-, kylki- ja korvakarvojen harjaamista metallipiikkiharjalla karstan sijaan. Kampaahan käytetään harjan ja karstan käytön jälkeen turkin läpikäymiseksi. Lisäksi on erittäin tärkeää harjata erityisesti näyttelyturkki vain ja ainoastaan harjausnesteen kanssa, ei koskaan kuivana. Tämä helpottaa myös takkujen auki saamista ja toimii antistaattisena apuna sähköistymistä vastaan. Harjaus ei ole mikään muutaman minuutin homma, vaan vaatii pitkäjänteisyyttä ja täsmällisyyttä.

Myös pesussa käytettävät aineet ja tekniikka on hyvin tärkeätä. Takkuista koiraa ei saa koskaan kastella ja pestä. Takut pitää selvittää aina ennen pesua. Pesu suoritetaan turkille sopivilla ja laadukkailla aineilla ja niitä käytetään riittävästi. Pesu tehdään aina ja kaikille kahdesti, minkä jälkeen käytetään myös aina hoitoainetta. Turkkia ei hangata kuin max tassukarvoista. Muista huolelliset huuhtelut pesuaineista. Turkki tulee aina myös föönata täysin kuivaksi ja suoraksi, jolloin se ei takkuunnu taas heti. Käytä taas karstaa ja harjaa turkin eri osiin föönauksessa. Suorita pesu myös tarpeeksi usein, 1-3 viikon välein, koska se pitää turkin paremmin kunnossa. Mitä enemmän turkki pääsee likaantumaan, sitä enemmän se menee takkuun.

Vielä yksi seikka. Jos turkki kastuu ulkoillessa, se menee helpommin takkuun. Siksi käytän villakoirillani hankaamattomia sadepukuja märällä, sateella ja loskakelillä. Nuoskalumi ei tartu karvoihin. Pidän ihan painajaismaisena koirien jalka- ym. karvoihin tarttuvia lumipaakkuja. Eläimen hyvinvointiasia tämäkin, että pystyy liikkumaan ulkona, sillä ne paakut estävät liikkumisen. Ja käsi sydämelle, moniko föönaa karvat suoraksi paakkujen sulatuksen tai turkin kastumisen jälkeen? Takkuja tulee ja karva kauhtuu ilman pukuja. Nämäkin puvut on tilattavissa minulta.